top of page
BRINKHALLIN VÄRIKKÄÄT VUOSISADAT
Brinkhallin (Prinkkala, Brinckala) tilan tarina alkaa 1500-luvulta jolloin tilan omistus siirtyi Turun linnan käskynhaltija Hans Eriksonille, joka omisti myös Brinkkalan talo Turun torin laidalla. Palkkioksi ansioituneesta palveluistaan kuningas Juhana III korotti Eriksonin aatelissäätyyn ja lahjoitti Prinkkalaan ikuisen verovapauden. Näin Prinkkalan tilasta tuli aatelisten asumakartano.
1500–1700: PRINKKALAN KIVILINNA
1500-luvulta säilyneistä asiakirjoista tiedetään Eriksonin rakennuttaneen nykyisen Kavaljeerisiiven paikalle aikakaudelleen harvinaisen kivistä ladotun linnarakennuksen. Hans Eriksonin "linna” käsitti salin, kaksi pientä kamaria ja rakennuksen alla olevan kiviaitan. Lisäksi pihapiirissä tiedetään olleen suuri kivikeittiö, puinen lampuotitupa, kellareita, kaksi aittaa, talli, sauna ja mallaspirtti. Tilalla oli myös laaja puutarha-alue.
Eriksonin kuoleman jälkeen Brinkhallin kartano siirtyi vuonna 1608 miniä Brita Kruusille ja pysyi Kruusin suvun hallussa 1700-luvun puoliväliin asti. Sen jälkeen Brinkhallin tila vaihtoi omistajaa useasti kunnes se vuonna 1792 päätyi Gabriel Bonsdorffille joka purki kivilinnan ja rakennutti tilalle nykyisen kartanon piharakennuksineen.
Gabriel von Bonsdorff
(1762—1831)
1700-1800: BONSDORFFIEN AIKAKAUSI
Amatööriarkkitehtina tunnetun lääketieteen professori Gabriel von Bonsdorffin (1762—1831) omistusaikana Brinkhallissa alkoi uusi rakentamisen aikakausi. Uuden kartanon pystytys aloitettiin vuonna 1793. Päärakennus, kaksi flyygeliä ja kaksi talousrakennusta olivat valmiina vuosikymmenen lopulla ja ne muodostivat 1700-luvulla vallalla olleen barokki-ihanteen mukaisen, kohti puutarhaa avautuvan kunniapihan. Päärakennuksen sisustusta viimeisteltiin vielä 1810- luvulla. Kustavilaisen kauden kasvatti Bonsdorff sai oppia uudenlaiseen arkkitehtuuriin hoviarkkitehti Carl Sundvallilta Tukholmassa ja vaikutteita samoihin aikoihin rakenteilla olleesta Jokioisten kartanosta. Brinkhall on saanut vakiintuneen aseman yhtenä varhaisimmista uusklassillisista kartanokokonaisuuksista Suomessa.
Kartanossa oli jo 1700-luvun puolivälissä suuri geometrinen, Pehr Kalmin oppien mukainen hyötypuutarha. Sen rinnalle päärakennuksen länsipuolelle rakennettiin muodinmukainen englantilainen vapaamuotoinen maisemapuutarha. Bonsdorff oli yksi Suomen talousseuran perustajajäsenistä ja hänen aikanaan geometrista puutarhaa laajennettiin ja siellä kasvatettiin lukuisia hyötykasvilajikkeita, joiden siemeniä myytiin seudun muille viljelijöille.
Puutarhassa oli kasvilavojen, marjapensaiden ja mehiläispesien lisäksi noin kolmekymmentä erilaista hedelmäpuuta. Ympäröivillä pelloilla kasvatettiin viljaa ja perunoita. Parhaina päivinään kartanolla oli kuusi hevosta, vetohärkiä, yli kaksikymmentä nautaa, vasikoita, lampaita, sikoja ja siipikarjaa. Brinkhallin kookas kivinavetta oli Turun mittapuussa yksi suurimmista. Nykyään Brinkhallin historiallinen hedelmäpuutarha on yksi Suomen vanhimmista englantilaisista puistoista. Navetasta on yhä jäljellä kiviset seinärauniot.
Kavaljeerisiiven sali rakennutettiin alunperin Bonsdorffin mittavan luonnontieteellisen kokoelman säilytyspaikaksi. Salissa juhlittiin myös Gabrielin tyttären Annan Catharinan häitä 12.7. 1818. Myöhemmin 1900-luvulla Kavaljeerisiivestä muokkautui kostholli, eli kartanon työväen ruokala ja tilapäisväen majoitustila. Kavaljeerisiiven kellarin tiedetään säilyneen ainoana osana 1500-luvun alkuperäisestä Hans Eriksonin "kivilinnasta".
Pehtoorintupa on ollut alunperin Brinkhallin tilanhoitajan asunto ja konttori. Nykyään talo toimii kesäkahvilana ja Suomen Kulttuuriperinnön toimistona.
Leivintuvaksi rakennettu Pakaritupa on aikojen saatossa toiminut muun muassa puutarhurin asuntona ja siinä on ollut myös sauna. Rakennuksen sisäseinät ovat yhä alkuperäisessä kunnossa ja niistä voi yhä tarkastella entisajan rakennustekniikoita ja -materiaaleja (savi ja heinä).
Bonsdorffit hallitsivat tilaa vuoteen 1845 asti, jonka jälkeen omistus siirtyi perheen vävylle, ruukinpatruuna Salménille.
Sotien jälkeiset asutustoiminta pakkoluovutuksineen vei tilan maista lähes puolet. Osa ranta-alueista jouduttiin myymään. Kartano myytiin Turun kaupungille 1967.
Seinämaalaus Pompeji-huoneesta.
1900 LUKU: KUKOISTUKSESTA KOETTELEVIIN SOTAVUOSIIN
Omistajat vuorineuvos Emil Sarlin (omistus 1915-26) ja johtaja Georg Werner Ramberg (omistus 1926-40) muokkasivat omina omistuskausinaan Brinkhallia mieleisekseen. Vuorineuvos Sarlin toteutti kartanon päätyyn puolipyöreän vilpolan. Rambergien ajalla taloon saatiin keskuslämmitys ja ajan mukainen kylpyhuone. Rambergin perheen aikaansaannos oli myös Brinkhallin hedelmätarhan kaupallinen kukoistuskausi. Omenapuita oli noin 5 000 ja tuotteita kuljetettiin ympäri Suomen.
Brikhallin kartano on maamme ensimmäisiä uusklassisia kartanoita. Sisätilojen nykyasu ja huoneiden yksityiskohtaiset seinämaalaukset ovat 1920-luvulta. Päärakennuksen erikoisin yksityiskohta on niin sanottu Pompeji-huone, joka on koristeltu antiikin aiheita mukailevin 1700-luvun seinämaalauksin.
Päärakennuksen pohjakaava on säilynyt tähän päivään asti 1700- ja 1800-lukujen mukaisena, mutta ala- ja yläkerran eteishalleja on laajennettu. 1900-luvun alussa myöhäisbarokin ihanteita edustaneet alakerta ja julkisempana juhlatilana ollut yläkerta vaihtoivat paikkaa. Yläkerran sali siirrettiin maalattuine koristetapetteineen alakertaan ja makuuhuoneet siirtyivät ylös.
Kartanon historia merkittävänä suurtilana päättyi toiseen maailmansotaan. Talvisodan ja jatkosodan kylmät talvet palelluttivat omenasadon, ja vuonna 1942 riehuneen navettapalon myötä karjaa oli pakko vähentää. Sotien jälkeinen asutustoiminta pakkoluovutuksineen vei tilan maista lähes puolet. Osa ranta-alueista jouduttiin myymään. Kartano myytiin Turun kaupungille 1967.
SUOMEN KULTTUURIPERINNÖN SÄÄTIÖN SUOJELUKSEEN
Vuonna 2001 Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö osti Bonsdorffien sukurahastolta saamansa lahjoituksen turvin kartanon Turun kaupungilta. Kunnostustyöt alkoivat kaksi vuotta myöhemmin ja vuosi vuodelta rapistunut kartano tiluksineen on eheytynyt entiseen asuunsa Bonsdorffin aikakautta kunnioittaen. Brinkhallin kartanon pääovet avattiin ensimmäisen kerran yleisölle heinäkuussa 2005 Brinkhall soi -festivaalin myötä.
BRINKHALL
bottom of page